Päätös liikennevakuutuksesta vahvisti identiteettiä ja itsetuntoa

Stefan Bäckmanin tarina on poikkeuksellinen ja juuri siksi niin merkityksellinen. Kyse ei ole yhdestä äkillisestä käännekohdasta aikuisuudessa, vaan elämästä, jota on muovannut jo varhaislapsuudessa sattunut liikenneonnettomuus. Stefan oli vasta 2,5-vuotias jäädessään lava-auton alle. Hän ei itse muista tapahtumasta mitään, mutta sen seuraukset ovat kulkeneet mukana koko elämän ajan.

Onnettomuudessa Stefan sai kallonmurtuman ja aivovamman. Tapaturmavammat vaikuttivat oppimiseen, jaksamiseen ja arjen hallintaan – usein näkymättömästi, mutta pysyvästi. Silti hän aloitti koulun samaan aikaan ikätovereidensa kanssa ja eteni eteenpäin, kuten muutkin. Nuoruudessa oireet olivat voimakkaampia: epilepsiaa, impulsiivisuutta ja jatkuvaa väsymystä. Tavallisessa luokassa opiskelu oli vaikeaa, mutta erityisopetus ei hänen osalla toteutunut.

Tahto kantoi – vaikka voimat eivät aina riittäneet

Stefan on läpi koko elämänsä yrittänyt. Hän haki peruskoulun jälkeen opiskelemaan ja kun ovet eivät auenneet ensimmäisellä kerralla, hän nosti numeroita ja yritti uudelleen. Hän aloitti kaksoistutkinnon, joka oli liikaa, ja opinnot jäivät kesken.

Haasteena oli omien voimavarojen tunnistaminen. Jaksaminen petti kerta toisensa jälkeen, kun uudelleenkoulutukset ja työpaikat seurasivat toisiaan. Lopulta todellisuus oli pakko kohdata: työelämään palaaminen ei ollut enää mahdollista.

Liikennevakuutusyhtiö myönsi Stefanille lopulta eläkkeen. Seuraava ja ratkaiseva käänne oli kun vakuutusyhtiö lähetti vuosien jälkeen päätöksen, jota hän ei ymmärtänyt: eläkettä oltiin pienentämässä useilla tuhansilla euroilla vuodessa.

Tässä vaiheessa hän otti yhteyttä L Legaliin asianajaja Laura Tuomiseen. “Laura selvitti minulle päätöksen rauhallisesti ja selkeästi. Ymmärsin, että nyt tarvitsen jonkun, joka taistelee puolestani.”

Mitä minusta olisi tullut – ja kuka saa sen määritellä?

Taistelun keskiöön nousi se, mikä Stefanista olisi voinut tulla ilman aivovammaa. Koska onnettomuus tapahtui niin varhain, vakuutusyhtiö kyseenalaisti antamani ammatillisen oletuksen ja juttu oli erityisen haastava.

Laura otti vastuun kokonaisuudesta. Hän kävi läpi valtavan määrän asiakirjoja, pyysi vakuutusyhtiöltä kaiken tarvittavan materiaalin ja kirjoitti vastineita, jotka nojasivat näyttöön, ja vahvaan ammattitaitoon. Kun vakuutusyhtiö vihjasi, ettei Stefenista olisi voinut tulla tietynlaista ammattilaista esimerkiksi vanhempien koulutustaustan vuoksi, Lauran vastauksen jälkeen asiaa ei enää nostettu esiin.

“Se oli valtavan tärkeää. Minun yritteliäisyyteni, motivaationi ja mahdollinen urakehitykseni näytettiin toteen. Ilman Lauraa en olisi pystynyt siihen.”

Lopputulos, joka toi turvan – ja tunnustuksen

Prosessi kesti pitkään, pitkälti vakuutusyhtiön viivyttelyn vuoksi. Laura kuitenkin eteni tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Stefan sai keskittyä omaan elämäänsä, kun joku muu kantoi vastuun raskaasta paperisodasta.

Lopputulos ylitti odotukset. Eläke ei ainoastaan säilynyt, vaan se korotettiin ammattioletuksen mukaiseksi ja maksettiin takautuvasti vuodesta 2003 alkaen.

“Kaikki meni paremmin kuin uskalsin edes ajatella. Tietenkin taloudellinen turva on tärkeä, mutta yhtä tärkeää oli tunnustus. Se, että joku vihdoin myönsi: olisin pärjännyt ja vamma on todella rajoittanut elämääni ja ilman sitä olisin pärjännyt.”

Päätös vahvisti identiteettiä ja itsetuntoa. Pitkä taistelu päättyi, ja tunne oli rauha ja kiitollisuus. Sodat oli sodittu!

“Laura muutti koko pelin”

“Laura muutti koko systeemin. Hän toi värit maailmaan ja epätoivoon toivon. Kun asiat menevät täysin solmuun, on valtava merkitys sillä, että joku tietää, miten ne avataan.”

Stefan kannustaa ottamaan rohkeasti yhteyttä aisianajajaan, vaikka epäröisi kustannuksia. “Ei kannata ajatella heti, ettei ole varaa. Aina kannattaa soittaa ja kysyä. Se ensimmäinen puhelu voi muuttaa kaiken.” Stefen nostaa esiin myös sen, että Laura auttoi järjestämään asianajokulut kotivakuutuksesta. “Sain edetä ilman taloudellista riskiä. Se madalsi kynnystä valtavasti. Olen todella kiitollinen ja koen olevani etuoikeutettu, koska sain tälläisen avun ja asianajajan rinnalleni.”

Tässä tarinassa kyse ei ollut vain eläkkeestä. Kyse oli koko elämän mittaisesta matkasta ja siitä, että se tuli viimein nähdyksi kokonaisuutena. Näillä päätöksillä muutetaan elämää.